perjantai 14. marraskuuta 2008

Maailmanperintö – tuuleen puhallettu?

Kaikki olemme riemuinneet siitä, että Merenkurkun tietyt alueet ovat saaneet maailmanperintöstatuksen. Muste on tuskin kuivunut tästä päätöksestä, kun tuulivoimalapuistoa jo suunnitellaan osittain em. alueelle. Voiko sivistymättömämpää lähestymistapaa enää kuvitella? Millaiseen asemaan asetetaan ne, jotka ovat perustelleet maailmanperintöaluetta?

Kysymys ei mielestäni voi olla pelkästään siitä, osuuko tuulivoimalapuisto maailmanperintöalueen ulkopuolelle vai ei. Pelkkä karttatarkastelu ei riitä. Kysymys on ihmissilmän kantamasta. Merellä tämä kantama on aika pitkä. Mittasuhteet ja kohtuullisuus on testattava luonnossa. On päivänselvää, että tuulimyllyjä ja maailmanperintöä ei voida yhdistää samalla katseella. Saattaa olla, että tämä näkökulma on kokonaan unohtunut maakuntakaavasta. Maailmanperintöalue olisi ansainnut kaavaan ihmiskatseen kattavan varovyöhykkeen.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Köyhyys räjähtämässä käsiin

On mielenkiintoista seurata, miten tunteettomasti Vanhasen hallitus suhtautuu EU:n ruoka-apuun. Nyt kun systeemi muuttuu, ja jäsenmaiden tulisi osallistua tämän avun kustannuksiin, hallitus vastaa, että se ei halua enää osallistua EU:n järjestelmään, vaan haluaa hoitaa homman kansallisesti. Periaatteellisia kantoja voi olla kunniakasta lausua, mutta vastuutakin pitäisi osoittaa.

Hallitus pyörittelee, että Suomi hoitaa homman viimesijaisella toimeentulotuella. Eli miten? Hallitus jätti huolehtimatta toimeentulotuen reaalisesta ostovoimasta! Toimeentulotuen ostoarvo on heikentynyt reaaliarvoltaan tällä vuosikymmenellä jo 17 %:lla. Viimeisimmän vuoden aikana esimerkiksi vehnän hinta on kohonnut 50 %:lla; muidenkin elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet huimasti. Tämän vuoden hinnankorotuksia ei ole vielä otettu huomioon missään toimeentulotukilaskelmissa. Mitä pienemmällä rahalla ihmisen on tultava toimeen, sitä enemmän merkitsee, mitä ruoka, asuminen ja terveyspalvelut maksavat.

Missä on hallituksen vastuu? EU:lta ei oteta vastaan tukea, mutta ei sitä järjestetä itsekään. Tässä on vilpistelyn maku. Suomen leipäjonot kasvavat. Kuinka kauan kestää, ennen kuin leipäjonoissa on rettelöitä sen vuoksi, ettei apua riitä kaikille.

Hallituksen on mitä pikimmin vastattava huutoonsa ja nostettava toimeentulotuen reaalinen ostovoima edes vuoden 2000 tasolle. Kaupalle esitän seuraavan huudon: organisoikaa vanhenemassa olevien elintarvikkeiden jakelu! Ihmisten sosiaalinen omatunto on kasvamassa; saatte satavarmasti asiakkaiden tuen tälle toimelle.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Luostarin ravintola näyttää mallia

Pyhäinpäivän ohjelmaani kuului vaeltelu Wienerwaldissa, Peilsteinin maastossa lähellä Wieniä. Kauniissa ja raikkaassa säässä, harmonisessa ympäristössä, hyvässä seurassa ja syksyn keltaisten lehtien kuhistessa sielu oikein puhdistui.

Ulkoilun jälkeen sain tilaisuuden vierailla Itävallan Heiligenkreutz-luostarissa. Tämä dominikaaniluostari on perustettu 875 vuotta sitten ja on erittäin suosittu turistikohde. Luostarin kirkossa tyyli vaihtuu; ensimmäisen rakennusvaiheen tyyli on romaaninen ja toisen goottilainen. Kirkon keskikäytävällä seisoessa tyylien erot havaitsee helposti.

Luostarikierroksen jälkeen olikin aika saada lounas. Luostarin ravintola oli luonnollinen valinta. Ja nyt tullaan pääpointtiin. Tarjoilija kirjoitti tilauksensa elektroniseen memoon, josta tilaus lähti langattomasti keittiöön. Kun tarjoilija siirtyi ottamaan tilauksia vastaan seuraavasta pöydästä, juomamme jo saapuivat toisen henkilön tuomina. Nerokas ja yksinkertainen keksintö.

Ravintola on tällä tavoin pystynyt lisäämään rahastuksen ja palvelun nopeutta. Lisäksi ravintolan sisäinen liikenne on vähentynyt. Salityössä pysyvät tarjoilijat ehtivät reagoimaan asiakkaiden tarpeisiin nopeasti ja välittämään lisäpyynnöt keittiöön ja juomanlaskijoille.

Oli tosi hauskaa saada kokea mitä modernein toimintatapa ensi kertaa vanhan luostarin ravintolassa. Näin uusi voidaan yhdistää vanhaan.

Heti koti-Suomeen palattuani satuin lounastamaan uudessa Vantaan Flamingon Il Restorantessa. Kuinka ollakaan, samanlainen langaton memo oli jo sielläkin käytössä! Palvelu ei kuitenkaan vielä ollut yhtä sujuvaa kuin luostarin ravintolassa. Memosta ei näytetty saatavan kuitenkaan toiminnallista hyötyä sillä niin juomat, ruuat kuin laskukin viipyivät.