Avoin kirje terveydenhuollon päättäville virkamiehille ja luottamushenkilöille
Olen seurannut pitkään psykiatrisen sairaanhoidon kehitystä Vaasassa ja laajemminkin. Joitakin ilon aiheita on ollut, mutta valitettavasti huolia on enemmän. Osa huolen aiheista juontaa juurensa kansalliseen tilanteeseen. Silti on olemassa koko joukko mahdollisuuksia tehdä asiat paremmin omalla alueella.
Olen nyt yli kuukauden ajan seurannut kiinteästi erästä potilastapausta. Perheen yhteydenotto minuun juontanee juurensa 1990-luvun alkuun, josta lähtien olen pyydettäessä yrittänyt auttaa/tukea heitä löytämään tarvitsemansa palvelut. Olen saanut paljon palautetta muidenkin mielenterveyskuntoutujien olosuhteista toimiessani 20 vuotta Vaasanseudun sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen puheenjohtajana ja Mielenterveyden Keskusliiton valtuuston puheenjohtajana yli yhdeksän vuotta.
Kymmenet tuhannet mielenterveyskuntoutujat kärventyvät ns. avohoidossa laiminlyötyinä. Miten tämän voi muutoin ilmaista kun asiakkaat joutuvat hätätilanteen koittaessa ja saadakseen lääkityksensä tarkistettua odottamaan pääsyä psykiatrin vastaanotolle jopa kuusi viikkoa? Kaiken tämän ajan omaiset tekevät parhaansa ja rukoilevat kotona, että tilanne pysyisi jotenkuten hallinnassa H-hetkeen saakka. Myös ystävät ovat lujilla.
Terveyskeskus ei suostu kajoamaan mielenterveyspotilaan lääkitykseen jos tämä on mielenterveyskeskuksen (MTK) pitkäaikaispotilas. MTK hoitelee asiakkaitaan turvallisesti vain virka-aikana 8-16, ja on kiinni viikonloput. MTK:n omahoitajalla on puhelinaika kahdesti viikossa, lyhyen aikaa kerrallaan. MTK:n psykiatrin vastaanotolle saa jonottaa toista kuukautta.
Myös yleissairaalapsykiatrian poliklinikka ja psykiatrian poliklinikka ovat avoinna vain virka-aikaan. Psykiatrian poliklinikalle tarvitaan lähete, mutta sitä ei terveyskeskuksen omalääkäri kirjoita. Keskussairaalan päivystyspoliklinikka välttää ottamasta psykiatrisesti sairaita ihmisiä potilaikseen ja passittaa heitä takaisin em. hoitopaikkoihin vaikka ne eivät ole edes auki. Iltaisin, yöaikana ja viikonloppuisin tai hätätilanteen muutoin yllättäessä mielenterveyspotilaalle ei ole käytännössä eikä teoriassa tarjolla yhtäkään avohoidon vastaanottoa Vaasassa!
Tämä ”Vaasan malli” tuottaa lisää sairaalapäiviä mielenterveyskuntoutujille vaikka virallinen linja on sitä vähentää. Varsinkin pakkohoitokokemusta omaavilla mielenterveyskuntoutujilla on vaikeuksia suhtautua luontevasti laitoshoitoon avohoitoa täydentävänä vaihtoehtona. Tämä tulisi ottaa kaikella vakavuudella huomioon. Mitään edellytyksiä pelkojen vähenemiselle ei liene niin kauan kun riittävää avohoitoa ei edes ole tarjolla, kuten esimerkkimme osoittaa.
Monet ihmiset tekevät suurenmoista työtä yrittäessään tukea ja hoitaa sairaita omaisiaan kotona. Eivät he itsekään ole aina terveitä. Ihmiset haluavat ja pystyvät ottamaan vastuuta pitkäaikaissairaista omaisistaan, mutta he tarvitsevat siihen tukea. Tuen merkitys korostuu erityisesti vaikeina hetkinä kun mielenterveyskuntoutujan kunto kotona äkillisesti heikkenee. Apua on saatava heti eikä kuuden viikon päästä. Lääkityksen tarkistamisella tilanne voitaisiin useimmiten ajoissa rauhoittaa, mutta sitä ei päästä tekemään ellei pääse lääkärille, joka homman hoitaisi. Jokainen päivä odotusta on liikaa ihmisille, jotka pelkäävät tilanteen kärjistyvän. Pakkohoitokokemusten vuoksi ja välttääkseen uusia traumoja, nämä ihmiset ovat todellakin sitoutuneita yrittämään kaikkensa.
On puhuttava myös alan ammattilaisten asenteista. Omaisiaan hoitavat ihmiset kokevat useilta mielenterveysalalla työskenteleviltä ammattilaisilta vähättelyä yrittäessään hätäännyksissään saada tukea edes puhelimitse. Samana päivänä asiantuntijat saattavat puhua asiakkaalle laitoshoidon tarpeesta tai vähätellä hänen ilmaisemansa hädän astetta. Kouluttamattomat ihmiset on jätetty vailla riittävää tukea koteihinsa yksin ratkaisemaan omaistensa lääkityksen mitoitusta. Samaan aikaan sairaaloissa ja hoitolaitoksissa huolehditaan pilkun tarkkaan, että lääkettä määrää tai sitä potilaalle luovuttaa ainoastaan koulutetut henkilöt.
Vaasan kaupunginhallituksen kokouksessa 9.6.2008 tein lausumaehdotuksen ensi vuoden budjettiraameja käsitelleessä asiassa ja vaadin, että sosiaali-ja terveyslautakunta tekee esityksen siitä, miten mielenterveyspalveluja perusterveydenhuollossa kehitetään vuoden 2009 aikana. Teko oli ainutlaatuinen, mutta niin on mielenterveyskuntoutujien tilannekin. Tämä on vihdoin ymmärrettävä Vaasassa.
Myös Vaasan keskussairaalan on aihetta nopeasti tarkistaa menettelynsä. Sairaalan sivustoilla mielenterveyspotilaita opastetaan hoitoon hakeutumisessa, mutta kuten edellä olevasta selviää, työnjako ei psykiatriassa toteudu sen mukaan. Näin ei voi jatkua. Ei voida myöskään jatkaa siten, että mielenterveyspotilaille ei ole tarjolla ympärivuorokautista avopäivystystä, jossa tosiasialliset psykiatrista asiantuntemusta vaativat avohoidon interventiot ovat mahdollisia. Tarvittaisiin myös esim. kotihoidon tehostetun tuen elementti niille, joiden tuen ja avun tarve on äkillisesti lisääntynyt.
Psykiatrisen hoidon alueelliseen kehittämiseen on tuotava mukaan myös mielenterveyskuntoutujien kokemusasiantuntemus. Näin on tehtävä jos olemme kiinnostuneita myös hoidon tuloksista.
Ystävällisesti
Marjatta Vehkaoja
torstai 12. kesäkuuta 2008
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Tukiyhdistykset poistivat politiikan politiikasta?
Poliittiset puolueet perusyhdistyksineen olivat aiemmin niin vaalityön pääasiallisia organisoijia kuin vaalirahoituksen kerääjiä. Ehdokkaiden saama vaalituki tuli pääasiassa oman puoluekoneen kautta. Tämän rahan alkuperä oli puoluetuissa ja puolueen vapaaehtoisessa varainhankinnassa, kuten valtakunnallisissa vaaliarpajaisissa. Ay-liike on tukenut vaaliehdokkaina olleita jäseniään vaihtelevasti, olivatpa nämä mistä puolueesta tahansa.
Yritykset ovat halki maailman sivun tukeneet varsinkin oikeistopuolueiden vaaliehdokkaita. Tämä tuki on ollut laajempaa kuin saman organisaation jäsenyyteen perustuvaa. Viimeaikaiset paljastukset vaalirahoituksesta tarkoittavat, että yritysten tuki on myös erittäin massiivista ja valikoivampaa kuin mikään muu tunnettu vaalituki. Vain jäävuoren huippu on vasta tullut esiin keskustelussa. Vaalitukea annetaan paljon myös esimerkiksi maksamalla ylihintaisista seminaareista, joihin ei ole edes aikomus osallistua. Tai ostamalla täysin ylihintaisia tauluja, kirjoja tai muita tuotteita.
Yksittäisten ehdokkaiden varainhankinta vaalikampanjaan oli aluksi tyypillisesti pienipiirteistä arpajaistuloihin ja tuotemyyntiin perustuvaa; rahaliikenne hoidettiin oman puolueyhdistyksen kautta. Paljon tehtiin töitä myös talkoovoimin. Vaaliesitteet ja lehdet jaettiin koko vaalipiirin alueella paikallisten jäsenyhdistysten jäsenten toimin, vaalityöryhmän jäsenet keittivät kahvin ja sopan. Itse olin ehdokkaana mukana viisissä eduskuntavaaleissa, viimeksi vuonna 2003. Kaikkina kertoina vaalibudjettini kulki oman sos.dem.yhdistykseni kautta eikä erillistä tukiyhdistystä ollut tai edes koettu tarvittavan.
Vasta ehdokkaiden perustamien tukiyhdistysten jälkeen varainhankinta näyttää ryöstäytyneen käsistä. Ensimmäinen kysymys on, mitä tosiasiallisesti yleishyödyllistä on yhdistyksissä, joiden ainoa tavoite on rahoittaa yhden ehdokkaan vaalikampanjoita. Ehdokkaat eivät enää tarvitse puoluetta kampanjoissaan. Puolueissa ei tiedetä mistä kaikkialta niiden ehdokkaat vaaleihin varoja keräävät. Kun tämä jää arvoitukseksi, jää arvoitukseksi myös sen selvittäminen, tuetaanko tukirahoilla lainkaan puolueen julkilausuttuja päämääriä. Puolueitten näkökulmasta eduskunnassa istuu oikeastaan 200 ”eri puoleiden” jäsentä. Juuri tässä piilee tuntemattomaksi jäävän tai vasta vaalien jälkeen ilmoitetun vaalirahoituksen ongelma.
Luottamus demokraattiseen järjestelmään voidaan palauttaa vain jos vaalirahoitus saadaan takaisin puolueiden omiin käsiin. Jos organisaatioiden ja yritysten vaalitukia ylipäätään pidetään hyväksyttävinä, ne tulisi maksaa puolueille ja sitä kautta ehdokkaan puolueyhdistykselle. Työnantaja-ja työntekijäjärjestöjen tukia voitaisiin ohjata suoraan em. jäsenenä olevan ehdokkaan puolueyhdistykselle. Edellä olevan täydennykseksi olisi sallittava, että yksittäiset henkilöt voivat tukea suoraan ehdokasta esimerkiksi maksimissaan 100 eurolla per henkilö. Vaalituen kirjanpidon tulee olla julkista. Otettaisiin kerrankin mallia USA:sta. Ihmettelen suuresti, etteivät puolueet ole tämän kaltaisesta uudistuksesta kiinnostuneita vaan näpertelevät vaalirahoituslakiin vain kosmeettisia korjauksia, mitkä eivät tule poistamaan yksittäisiin ehdokkaisiin kohdistettuja korruptiolta vivahtavia vaikuttamisyrityksiä.
Todellista rohkeutta suunnanmuutokseen ei siis näytä vielä löytyvän. Puolueet osallistuvat itse keskeisesti puolueisiin perustuvan demokraattisen järjestelmämme murentamiseen. Ensimmäisenä tulisi tehdä ei-toivottavaksi yhden ehdokkaan ympärille perustetut tukiyhdistykset sillä politiikka on tiimityötä eikä mitään sooloilua. Nykyinen vaalitukijärjestelmä suosii julkkispainotteista vaalituen keskittämistä. Sen tuloksena kansalle tarjotaan vaalien välillä jatkossakin yhä enemmän sirkushuveja ja yhä vähemmän politiikkaa. Vaalien rahoituskuvioissa on saatava aikaan nykyistä parempi tasapaino puolueen ja puolueen ehdokkaan roolien välille.
Poliittiset puolueet perusyhdistyksineen olivat aiemmin niin vaalityön pääasiallisia organisoijia kuin vaalirahoituksen kerääjiä. Ehdokkaiden saama vaalituki tuli pääasiassa oman puoluekoneen kautta. Tämän rahan alkuperä oli puoluetuissa ja puolueen vapaaehtoisessa varainhankinnassa, kuten valtakunnallisissa vaaliarpajaisissa. Ay-liike on tukenut vaaliehdokkaina olleita jäseniään vaihtelevasti, olivatpa nämä mistä puolueesta tahansa.
Yritykset ovat halki maailman sivun tukeneet varsinkin oikeistopuolueiden vaaliehdokkaita. Tämä tuki on ollut laajempaa kuin saman organisaation jäsenyyteen perustuvaa. Viimeaikaiset paljastukset vaalirahoituksesta tarkoittavat, että yritysten tuki on myös erittäin massiivista ja valikoivampaa kuin mikään muu tunnettu vaalituki. Vain jäävuoren huippu on vasta tullut esiin keskustelussa. Vaalitukea annetaan paljon myös esimerkiksi maksamalla ylihintaisista seminaareista, joihin ei ole edes aikomus osallistua. Tai ostamalla täysin ylihintaisia tauluja, kirjoja tai muita tuotteita.
Yksittäisten ehdokkaiden varainhankinta vaalikampanjaan oli aluksi tyypillisesti pienipiirteistä arpajaistuloihin ja tuotemyyntiin perustuvaa; rahaliikenne hoidettiin oman puolueyhdistyksen kautta. Paljon tehtiin töitä myös talkoovoimin. Vaaliesitteet ja lehdet jaettiin koko vaalipiirin alueella paikallisten jäsenyhdistysten jäsenten toimin, vaalityöryhmän jäsenet keittivät kahvin ja sopan. Itse olin ehdokkaana mukana viisissä eduskuntavaaleissa, viimeksi vuonna 2003. Kaikkina kertoina vaalibudjettini kulki oman sos.dem.yhdistykseni kautta eikä erillistä tukiyhdistystä ollut tai edes koettu tarvittavan.
Vasta ehdokkaiden perustamien tukiyhdistysten jälkeen varainhankinta näyttää ryöstäytyneen käsistä. Ensimmäinen kysymys on, mitä tosiasiallisesti yleishyödyllistä on yhdistyksissä, joiden ainoa tavoite on rahoittaa yhden ehdokkaan vaalikampanjoita. Ehdokkaat eivät enää tarvitse puoluetta kampanjoissaan. Puolueissa ei tiedetä mistä kaikkialta niiden ehdokkaat vaaleihin varoja keräävät. Kun tämä jää arvoitukseksi, jää arvoitukseksi myös sen selvittäminen, tuetaanko tukirahoilla lainkaan puolueen julkilausuttuja päämääriä. Puolueitten näkökulmasta eduskunnassa istuu oikeastaan 200 ”eri puoleiden” jäsentä. Juuri tässä piilee tuntemattomaksi jäävän tai vasta vaalien jälkeen ilmoitetun vaalirahoituksen ongelma.
Luottamus demokraattiseen järjestelmään voidaan palauttaa vain jos vaalirahoitus saadaan takaisin puolueiden omiin käsiin. Jos organisaatioiden ja yritysten vaalitukia ylipäätään pidetään hyväksyttävinä, ne tulisi maksaa puolueille ja sitä kautta ehdokkaan puolueyhdistykselle. Työnantaja-ja työntekijäjärjestöjen tukia voitaisiin ohjata suoraan em. jäsenenä olevan ehdokkaan puolueyhdistykselle. Edellä olevan täydennykseksi olisi sallittava, että yksittäiset henkilöt voivat tukea suoraan ehdokasta esimerkiksi maksimissaan 100 eurolla per henkilö. Vaalituen kirjanpidon tulee olla julkista. Otettaisiin kerrankin mallia USA:sta. Ihmettelen suuresti, etteivät puolueet ole tämän kaltaisesta uudistuksesta kiinnostuneita vaan näpertelevät vaalirahoituslakiin vain kosmeettisia korjauksia, mitkä eivät tule poistamaan yksittäisiin ehdokkaisiin kohdistettuja korruptiolta vivahtavia vaikuttamisyrityksiä.
Todellista rohkeutta suunnanmuutokseen ei siis näytä vielä löytyvän. Puolueet osallistuvat itse keskeisesti puolueisiin perustuvan demokraattisen järjestelmämme murentamiseen. Ensimmäisenä tulisi tehdä ei-toivottavaksi yhden ehdokkaan ympärille perustetut tukiyhdistykset sillä politiikka on tiimityötä eikä mitään sooloilua. Nykyinen vaalitukijärjestelmä suosii julkkispainotteista vaalituen keskittämistä. Sen tuloksena kansalle tarjotaan vaalien välillä jatkossakin yhä enemmän sirkushuveja ja yhä vähemmän politiikkaa. Vaalien rahoituskuvioissa on saatava aikaan nykyistä parempi tasapaino puolueen ja puolueen ehdokkaan roolien välille.
Nordman ei puhu koko valtuuston suulla
Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Nordman hyökkäsi täysin väärin perustein kaupunginjohtaja Lumiota vastaan johdon organisaatiomuutosta koskevassa asiassa. Hyökkäyksellään hän ilmaisi, että hän ei ole koko valtuuston asialla, vaan ennen kaikkea RKP:n asialla. Hyökkäyksen tosiasiallinen syy voi olla RKP:n sisäiset mittelöt kunnallisvaalien lähestyessä.
Tässä nimenomaisessa asiassa kaupunginjohtaja toimi juuri kuten olimme sopineet organisaatiotoimikunnassa. Toimikunta oli kokoontunut useita kertoja ja päässyt yhä lähemmäs näkemyksissään. RKP on mukana toimikuntatyössä kahden henkilön voimalla. Arvatenkin kaikki mukana olleet olivat käyneet omissa ryhmissään asiasta keskusteluja.
Lähdimme toimikunnassa siitä, että tässä vaiheessa on reilua päästää muutkin mukaan keskustelemaan asiasta avoimesti. Kabinettipolitiikan ajan tulee olla ohi. Kaupunginjohtaja Lumion tehtäväksi annettiin esitellä työryhmän esitys valtuutetuille toimikunnassa käytyjen keskustelujen pohjalta. Myös RKP hyväksyi asian käsittelyä koskevan menettelytavan.
Kun puhutaan järkisyistä, viitataan ennen muuta rehellisiin asiaperusteluihin. Kun RKP oli jäämässä toimikunnassa yksin apulaiskaupunginjohtajansa salkun jakamisessa, he vetäisivät hihasta PARAS-hanke-kortin moittien uudistuksen ajankohtaa vääräksi. Näin RKP:ssä haluttiin unohtaa aktiivisesti, että kaupunginvaltuusto on viime syksyn budjettikokouksessaan yksimielisesti asettanut muutoksen aikaansaamisen ajankohdaksi tämän vuoden sitovaksi tavoitteekseen. Ulkoiset olosuhteet eivät ole tämän jälkeen muuttuneet.
Mitä tulee eri näkökulmien perusteluihin, odotan RKP:ltä järkeviä vastaperusteluja. Tähän saakka kuullut eivät ole olleet sellaisia. Tekosyihin ei enää kannata vedota jos haluaa vastustaa ehdotusta. Tämä koskee tietenkin kaikkia puolueita ja henkilöitä.
Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Nordman hyökkäsi täysin väärin perustein kaupunginjohtaja Lumiota vastaan johdon organisaatiomuutosta koskevassa asiassa. Hyökkäyksellään hän ilmaisi, että hän ei ole koko valtuuston asialla, vaan ennen kaikkea RKP:n asialla. Hyökkäyksen tosiasiallinen syy voi olla RKP:n sisäiset mittelöt kunnallisvaalien lähestyessä.
Tässä nimenomaisessa asiassa kaupunginjohtaja toimi juuri kuten olimme sopineet organisaatiotoimikunnassa. Toimikunta oli kokoontunut useita kertoja ja päässyt yhä lähemmäs näkemyksissään. RKP on mukana toimikuntatyössä kahden henkilön voimalla. Arvatenkin kaikki mukana olleet olivat käyneet omissa ryhmissään asiasta keskusteluja.
Lähdimme toimikunnassa siitä, että tässä vaiheessa on reilua päästää muutkin mukaan keskustelemaan asiasta avoimesti. Kabinettipolitiikan ajan tulee olla ohi. Kaupunginjohtaja Lumion tehtäväksi annettiin esitellä työryhmän esitys valtuutetuille toimikunnassa käytyjen keskustelujen pohjalta. Myös RKP hyväksyi asian käsittelyä koskevan menettelytavan.
Kun puhutaan järkisyistä, viitataan ennen muuta rehellisiin asiaperusteluihin. Kun RKP oli jäämässä toimikunnassa yksin apulaiskaupunginjohtajansa salkun jakamisessa, he vetäisivät hihasta PARAS-hanke-kortin moittien uudistuksen ajankohtaa vääräksi. Näin RKP:ssä haluttiin unohtaa aktiivisesti, että kaupunginvaltuusto on viime syksyn budjettikokouksessaan yksimielisesti asettanut muutoksen aikaansaamisen ajankohdaksi tämän vuoden sitovaksi tavoitteekseen. Ulkoiset olosuhteet eivät ole tämän jälkeen muuttuneet.
Mitä tulee eri näkökulmien perusteluihin, odotan RKP:ltä järkeviä vastaperusteluja. Tähän saakka kuullut eivät ole olleet sellaisia. Tekosyihin ei enää kannata vedota jos haluaa vastustaa ehdotusta. Tämä koskee tietenkin kaikkia puolueita ja henkilöitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)